Читать книгу Lotin avioliitto - Pierre Loti - Страница 26
XXIII.
ОглавлениеKansantaloutta ja filosofiaa.
Tahitilaiset muistuttavat luonteeltaan jossain määrin pikku lapsia. He ovat oikullisia ja kummallisia -saattavat yht'äkkiä ja ilman vähintäkään syytä tulla pahalle tuulelle; pohjaltaan aina rehellisiä — ja vieraanvaraisia sanan täydellisimmässä merkityksessä.
Taipumukset mietiskelevään elämäntapaan ovat heissä kehittyneet hyvin korkealle; heihin vaikuttaa herkästi luonnon hymyilevä tai synkkä ilme ja he uppoavat helposti kaikenlaisiin mielikuvituksen unelmiin…
He pelkäävät metsien autiutta ja hämärän hetkiä ja kansoittavat ne lakkaamatta kummituksilla ja henkiolennoilla.
Öisistä kylvyistä pitävät tahitilaiset paljon; kuun valossa lähtee nuoria tyttöjä parvittain metsiin sukeltaakseen luonnon muodostamiin altaihin hakien miellyttävää viileyttä. — Silloin tarvitsee kylpijöiden joukkoon heittää vain sanan Tupapahu ja kylpijät lähtevät pakoon kuin mielipuolet. Tupapahu on tatuoitujen kummitusten nimi, joita kaikki polyneesialaiset kauhistuvat, se on omituinen, kääntämätön, jo sellaisenaan kamala sana.
Oceaniassa on työ tuntematon käsite. — Metsät tuottavat itsestään kaiken, mitä tuo huoleton kansanjoukko tarvitsee ravinnokseen: leipäpuut ja villit bananit kasvavat kaikille ja riittävät jokaiselle. Vuodet vierivät Tahitin asukkaiden ohi täydellisessä toimettomuudessa ja alituisessa uinailussa — ja noilla suurilla lapsilla ei ole aavistustakaan siitä, että meidän Euroopassamme täytyy monen köyhän raataa näännyksiin asti ansaitakseen jokapäiväisen leipänsä.