Читать книгу Lotin avioliitto - Pierre Loti - Страница 23

Sisällysluettelo

— — —

— Ei! Ne, jotka ovat asuneet tuolla Papeeten puolisivistyneiden tyttöjen parissa — ne, jotka heidän kanssaan seurustellessaan ovat tutustuneet merenrannan epäsyntyiseen, helposti-opittavaan tahitinkieleen ja tapoihin uutisasukaskaupungissa, — ne, jotka eivät näe Tahitissa muuta kuin saaren, missä kaikki on tarkoitettu aistien huvia ja aineellisten himojen tyydyttämistä varten, — ne eivät ollenkaan käsitä tämän maan viehätystä.

Ne sitävastoin — ja kieltämättä useimmat — jotka katselevat Tahitia rehellisemmillä, taiteellisemmilla silmillä — jotka näkevät siinä ikuisen kevään maan, aina hymyilevän ja runollisen — kukkien ja kauniiden naisten maan — eivät edes hekään sitä käsitä… Tämän maan viehätysvoima on toisaalla ja sitä eivät kaikki opi tuntemaan.

Menkääpä kauaksi Papeetesta, sinne minne sivistys ei vielä ole päässyt tunkeutumaan, sinne missä ovat hoikkien kookospalmujen alla — korallirannikoilla äärettömän valtameren äärellä — tahitilaiset piirikunnat ja pandanuskattoiset kylät. Tarkastelkaapa tuota liikkumatonta, uneksivaa kansaa, — nähkääpä nuo hiljaiset, veltot, toimettomat ihmisryhmät suurien puitten juurella, ryhmät, jotka näyttävät elävän vain mietiskelynsä tunteella. Kuunnelkaapa tuon luonnon suurta rauhaa, korallikuohujen yksitoikkoista, ikuista kohinaa; silmäilkääpä noita suuremmoisia näköaloja, noita basalttivuoria, synkkiä, metsää kasvavia kallioita; ja kaikki häviää kuitenkin Tyynen meren majesteetillisen, rajattoman autiuden rinnalla… — — —