Читать книгу Lotin avioliitto - Pierre Loti - Страница 9

Sisällysluettelo

Pomarén hovi oli koristautunut puolivirallista vastaanottoa varten samana päivänä kun minä ensi kertaa laskin jalkani Tahitin mantereelle. Englantilainen amiraali, joka kuljetti Rendeeriä, oli silloin menossa tulovierailulle ruhtinattaren, vanhan tuttavansa luo — ja minä olin seurannut amiraalia täydessä paraati-univormussa.

Kello oli noin kaksi ja uhkea vehreys siivilöi keskipäivän polttavan auringon säteitä. Kaikki oli hiljaista ja autiota niissä varjoisissa lehtokujissa, jotka yhdessä muodostivat kuningattaren kaupungin, Papeeten. Talot parvekkeineen, hajallaan siellä täällä puutarhoissa korkeiden, suurten puiden ja tropillisten kasvien varjossa, näyttivät asukkaineen vaipuneen päivällislevon hekumalliseen horrostilaan. Kuninkaallisten asuntojen ympäristöt olivat yhtä autioita, yhtä rauhallisia.

Eräs kuningattaren pojista, päivänpolttama jättiläinen, tuli mustiin puettuna meitä vastaan ja vei meidät saliin, jonka ikkunaluukut olivat suljetut, ja jossa jo istui toistakymmentä liikkumatonta, hiljaista naista.

Keskelle salia oli asetettu kaksi kullattua nojatuolia vieretysten. Pomaré, joka istui toisella, pyysi amiraalia käymään toiseen, tulkin vaihtaessa molemminpuolisia virallisia kohteliaisuuksia vanhojen ystävysten välillä.

Tuo nainen, jonka nimi muinoin oli sekoittunut lapsuuteni eksoottisiin unelmiin, ilmestyi nyt eteeni puettuna pitkään, punaiseen silkkiviittaan, vanhan vaskenruskea-ihoisen olemuksen muodossa, raskas pää käskevästi pystyssä. Huolimatta ijästään ja tavattomasta, akkamaisesta rumuudestaan saattoi vielä nähdä, mikä hänen nuoruudessaan oli muodostanut sen viehätyksen, jonka omituiset muistot entispäivien merenkulkijat ovat meille välittäneet.

Hänen naisseurueensa oli tämän suljetun huoneen puolihämärässä ja troopillisen päivän tyynessä hiljaisuudessa kuvaamattoman viehättävä. He olivat melkein kaikki kauniita, tahitilaisen käsityksen mukaan, muistuttaen mustine, kaihoisine silmineen ja ambranvärisine ihoineen mustalaisnaisia. Valloillaan olevaan tukkaan oli kiedottu luonnollisia kukkia, ja heidän maahan saakka ulottuvat harsohameensa riippuivat löyhästi vartalon ympärillä pitkinä, liehuvina poimuina.

Minun katseeni pysähtyi erikoisesti prinsessa Ariitéa'an, jonka kasvoilla oli vieno, ajatteleva ja uneksiva ilme; kalpeita Bengalin ruusuja oli siroiteltu sinne tänne hänen mustaan tukkaansa.