Читать книгу Velikulta - Arnold Bennett - Страница 7

Hän ei ollut koskaan käynyt tanssiaisissa. Hänellä ei ollut frakkipukua eikä aavistustakaan tanssista.

Hän oli omituinen, epäjohdonmukainen sekoitelma rohkeutta ja arkuutta. Minä ja te olemme luonteeltamme johdonmukaisia; me olemme joko sitä tai tätä, mutta Denry Machinissa ei ollut laisinkaan johdonmukaisuutta.

Kolme päivää hän epäröi, ja sitten hän hiipi salaisesti vavisten puhuttelemaan Shillitoeta, nuorta räätäliä, joka oli vast'ikään aloittanut oman liikkeen ja keräili ympärilleen kaupungin keikarinuorisoa.

"Haluaisin saada frakkipuvun", sanoi Denry.

Shillitoe, joka tiesi Denryn ansaitsevan ainoastaan kahdeksantoista shillinkiä viikossa, vastasi vain pintapuolisen kohteliaasti, ettei frakkipuvusta voinut olla puhettakaan; hän oli jo ottanut vastaan enemmän tilauksia kuin saattoi suorittaa itseään tappamatta. Koko kaupunki oli noussut kuin yhtenä miehenä vaatimaan frakkipukua.

"Aiotteko sitten tanssiaisiin?" tiedusti Shillitoe muka suojelevasti, mutta itse asiassa hiukan ihmetellen.

"Aion", sanoi Denry; "entä te?"

Shillitoe hätkähti ja pudisti sitten päätään. "Ei ole aikaa tanssiaisiin", hän selitti.

"Voin hankkia teille kutsun, jos haluatte", vakuutti Denry vilkaisten oveen aivan samaten, kuin oli vilkaissut lisätessään kakkosen seitsemäisen eteen.

"Ohoh!" Shillitoe herkisti korviaan. Hän ei ollut kaupungin lapsia, eikä hänellä ollut valtuusmiestä suojelemassa laillisia etujaan.

Ilmaistaksemme häpeällisen jutun lyhyesti: viikon päästä Denry sai tulla koettamaan. Shillitoe myönsi hänelle kahden vuoden luoton.

Tanssiaiset olivat suunnattomana virikkeenä tanssitaidon harrastukselle Bursleyssä ja johdattivat oikein sievoisen rahamäärän neiti Earpin, tämän taiteen nuoren haltijattaren taskuun. Hänen isänsä oli huonekalukauppias, joka oli intohimoisesti ihastunut vararikko-oikeuteen. Neiti Earpin iltakursseihin otti osaa myöskin Denry, mutta hänen rahansa ei eksynyt neidon taskuun. Korvaukseksi neito sai kreivittären vakuutuksen, että tämä toivoi saavansa nauttia hänen seurastaan tanssiaisissa. Kreivitär oli herättänyt Denryssä mielenkiintoa naisia kohtaan erikoisena sukupuolena; Ruth Earp kiihdytti tätä mielenkiintoa. Hän oli yksinkertainen tyttö, mutta hän oli vain neljänkolmatta ikäinen ja liikkui varsin sulavasti. Denry sai pari kertaa yksityisopetusta käänteissä. Neito sanoi hänelle eräänä iltana, kun hän harjoitteli käänteitä ja he olivat sotkeutuneet viimeisen muodin säätämään asentoon: "Älkää välittäkö minusta! Ajatelkaa vain itseänne. Asian laita on sama tanssissa kuin elämässäkin — naisen velvollisuus on mukautua mieheen." Denry ajatteli itseään. Hän ajatteli itseään keskellä yötä, itseään ja myöskin tyttöä. Tämän äänessä oli ollut jotain… ja hänen katseessaan… Viimeisessä harjoituksessa hän kysyi neiti Earpiltä, varaisiko tämä hänelle ensi valssin tanssiaisissa. Neito mietti ja vastasi sitten myönteisesti.