Читать книгу Runoelmia 2 - Brummer F. F. - Страница 13

Nyt aurinkokin armainen

Taas nousee taivahalle,

Ja kastehelmi kaunonen

Välähtää hopealle.

Oi, miksi vainen minulle

On olo raskasta?

Ken loisi orjatytölle

Vaan hautaa hiljaista?

Oi, riemurinta käkönen,

Sa syystä helkyttelet,

Kun ilman piirit, miekkonen,

Vapaana vaeltelet.

Ja vapahana immelle

Sa kukut sulhaista.

Oi, kuku orjaneidolle

Vaan hautaa hiljaista!

Nyt luodut kaikki heräjää

Taas elon nautintoihin,

Ja ilon sävel heläjää

Jo kauas laaksoloihin.

Mut mielessäni kolkolle

Vaan tuntuu. – Suloista

Jos tietäis orjatytölle

Se hautaa hiljaista!