Читать книгу Runoelmia 2 - Brummer F. F. - Страница 8

Hän järven jäätä astuili

Nyt kotiin kulkeissansa.

Taas kalliit korot kokoili

Hän käymämatkallansa.

"Jää kyll' on sinut kestävä,

Jos vaan et käänny tieltä,

Mut virran suu on pettävä,

Oi, ollos poijes sieltä!"

Näin neuvoo häntä naapuri;

Mut kohti kotoansa

Vaan suoraan kulkee saituri

Kiusaillen onneansa.

Mi mieli onkaan miehellä?

Haa! Kitsaudessansa

Hän, näät, ei raahdi kierrellä, —

Surkoilee saappaitansa.

Mut jää jo murtuu allansa.

"Oi, Herran nimeen auta!"

Hän huutaa naapurillensa,

"Tää hirveä on hauta."

Tuo, oitis kun sen oivalsi,

On apuun kiiruhtanna.

Jo kättään hälle tarjosi

Ja ehtii virkkaa: "anna…"

Tää sana korviin saiturin

Se kuuluu kauhealle.

Hän käden hylkää naapurin

Ja vaipuu veden alle.