Читать книгу Runoelmia 2 - Brummer F. F. - Страница 3

Pois kirves, kuokka, kädestä,

Nyt miekka kourahan!

Ken oman maansa edestä

Ei kuolis, armahan?

Hurraa, hurraa, kas, riemulla

Ja isiemme innolla

Me vihollista voittamaan

Taas käymme oppimaan.

Sa miesi Suomen sydänmaan

Ain ollos urhokas

Ja sortajia kaatamaan

Kuin karhu voimakas!

Tää oppi oiva isien

Myös olkoon ohja poikien:

"Eespäin! Vei tiemme kuolemaan.

Tai voiton kunniaan."

Käskyille kuuliaisia! —

Sen vaatii virkamme;

Vaan kelpo suomalaisia

Myös olla vannomme.

Jos meissä Luojaan luottamus

Ja urhotöihin uskallus

On juurtunut, niin tulkoot vaan,

Ken tohtii, ilkkumaan.

Oi, kuullos, veikko! Kuulethan

Kuin korpi kumajaa.

Sen ääntä ihannellahan

Miel' aina halajaa....

Siell' uhkuu kosket kohisten,

Ja metsä kertoo humisten

Säveltä kehtolauluni. —

Mun synnyinseutuni!

Tään seudun e'estä rakkahan

Mit' antaa soisinkaan?

Oi, henkenipä varmahan!

Muut' en ma voisikaan.

Mi kallihimpi uhri ois,

Jon Suomen lapsi maalleen tois?

Niin, niin; sen jospa tietäsin,

Ma kaiken antasin.

Nyt hyväst' armas koti jää

Ja hellä äitini

Myös siskot, isä harmaspää

Ja nuori kultani!

Pois vainen kyynel pyyhkikäät

Ja pojastanne miettikäät:

Jos sorrut sotiin, – isänmaa

Sun helmahansa saa.