Читать книгу Runoelmia 2 - Brummer F. F. - Страница 9

Oi, jos saisin kuolla

Maailmasta pois!

Haudan tuolla puolla

Auvoisempi ois.

Käy jo kohtaloni

Ratki oudoksi:

Itkuks itselleni,

Muille vaivaksi.

Kaikki mult' on mennyt

Riemu, raikkaus.

Kaikki, kaikki vienyt

Mult' on – rakkaus.

Enpä luullut oisi,

Että toivo mun

Koskaan syöstä voisi

Tilaan sullotun.

Päivän armauskaan

Nyt ei riemuita.

Yön ei hiljaisuuskaan

Mua rauhoita.

Kaikki mult' on mennyt

Riemu raikkaus.

Kaikki, kaikki vienyt

Mult' on – rakkaus.

Oma sulho-kulta

Rikkoi valansa.

Taivas! Tuomen alta

Kuulit sanansa.

Sovitusta hälle

Vainen anelen,

Rauhaa eksyvälle

Sulta rukoilen.

Saisin itse kuolla

Maailmasta pois!

Haudan tuolla puolla

Itkua ei ois.

Varro! Päästön hetki

Kerran kerkeää.

Koska päättyy retki,

Tuska herkeää.