Читать книгу Runoelmia 2 - Brummer F. F. - Страница 14

En Luojaltani anele

Ma kunniata, valtaa.

En rikkautta rukoile,

Voin köyhyyttäkin kantaa.

Mik' onkaan onni maailman?

Vaan kupla vetten päällä,

Mi häilyy hetken muutaman,

Mut särkyy myrskysäällä.

Vaan tää on harras pyyntöni:

Luo mulle nöyrä mieli.

Tee lempirikkaaks rintani

Ja vilpittömäks kieli.

Ma lakkaamatta horjahdan

Nyt synnin hetteheille.

Suo voimaa, että kiiruhdan

Taas siveöiden teille.