Читать книгу Tuhlaajapoika - Hall Sir Caine - Страница 18

Sisällysluettelo

Oskar pani parhaansa pitääkseen tulta vireillä sisäisen pyhättönsä alttarilla — rakkauden ja velvollisuuden lieskaa — mutta useammin kuin huomasikaan se liehahteli, hiipui ja uhkasi sammua. Hän tahtoi ilmaista, miten oikeastaan oli Magnuksen laita, mutta aina kun sai mietityksi sopivan muodon paljastukselleen, nousi eteen ilkeä kysymys, jonka varmasti saisi vastatakseen: "Onko mahdollista, että seisoit toimettomana vieressä, meidän tuomitessamme Magnusta paheesta, johon hän ei ollut syypää, ja ylistellessämme sinua hyveestä, jota sinulla ei ollut?" Tuollaisen puheen nöyryytys tuntui vaitiolon alennustilaa tukalammalta, ja päivä päivältä Oskar lykkäsi kiusallisen tunnustuksen tuonnemmaksi. Siten kului kuukausi, hänen mitään sanomatta.

Asema olisi käynyt helpommaksi, jos olisi paremmin edistynyt työssään — jos olisi voinut tuntea mahdottomaksi, että johtaja saattoi katua Magnuksen menettämistä. Silloin hän olisi sanonut: "Lopultakin, vaikk'ette tietysti siihen aikaan niin ajatellut, on kaikki käynyt parhaaksi", johon johtaja olisi vastannut: "Oikeassapa olet, kummipoika", ja sitten hän olisi kertonut kaikki.

Mutta työ onnistui kehnosti, ja kieltämättä oli lian huono liikemies. Ensinnä johtajan hommiin naimasopimuksen perusteella mentyään hän kuljeskeli tarkoituksettomana ja neuvottomana toimiston ja tavarasuojamain väliä, vapaan herrasmaisesti puettuna, muistuttaen perhosta takakujassa. Sitten tuumi johtaja: "No no, nuori mies, meidän on ryhtyminen työhön, valitse osasto ja ole siitä vastuussa."

Oskar valitsi vientipuolen. Täten hän joutui tekemisiin maamiesten kanssa, ja muutamat puijasivat armottomasti, kätkien ala-arvoisen villan niiden tukkujen sisukseen, joita hän heiltä osteli. Magnus olisi kaivanut ilmi sekä kelvottoman tavaran että sen tyrkyttäjät, ja nämä olisivat pötkineet kiireimmiten pakoon hänen uhkaavien kasvojensa edestä: mutta Oskar halusi pysyä hyvissä väleissä jokaisen kanssa, ja liike kärsi vahinkoa sikäli.

Viikon kuluttua hän tahtoi vaihtaa osastoaan, arvellen tuontiliikettä paremmin alakseen. "Hyvä on", vastasi johtaja. "Erehdyksiä tekevät nuoret kuin vanhatkin — käyhän käsiksi tuontipuoleen, poikani."

Tuontiliikkeessä hän sai hyöriä höyrylaivain ja kauppa-alusten laivurien asioissa, ja nämä olivat nopeat työntämään vastuunsa vahingoittuneista lasteista Oskarin niskoille.

Taasenkin viikkokauden perästä hän kävi johtajan puheille ja sanoi: "En luule erityisen osaston soveltuvan itselleni parhaiten, kummi-isä — etkö antaisi minulle yleistä ylivalvontaa?" Johtaja kohautti hartioitaan, mutta vastasi: "Kernaasti minun puolestani. Ole siis lähimpänä miehenäni, ja minä keventelen taakkaani, mikäli sinä perehdyt."

Mutta sen koommin ei Oskar tehnyt mitään, ei hyvää, pahaa tahi siltä väliltäkään. Hän juoksenteli alituiseen joka taholla kuin hengästyksissään, mutta saapui aamuisin millä tunnilla sattui ja läksi mihin aikaan tahansa iltaisin ja puikahteli yhtämittaa Thoraa tapaamaan. Tämä pikku naikkonen oli peräti tyytyväinen, mutta johtaja kuului sanovan täti Margretille: "Magnuksessa oli lopultakin jotakin, Margret." Ja täti Margret kuului vastaavan: "Monihan hyvä säilä on huonossa huotrassa."

Mutta eräänä päivänä syöksähti Oskar päätäpahkaa johtajan luo, tuoden suuria uutisia. Kaupungin valtiopäivämies oli kuollut, ja radikaalinen puolue jo valmisteli oman ehdokkaan ajamista — Oddsson-nimisen jyrkän sosialistin, joka vihasi vanhaa järjestystä sekä politiikassa että liikealalla.

"Minäkinhän sopisin suurkäräjille." touhusi Oskar. "Voisin suojella kauppaetuja noilta riivatuilta kumousmiehiltä, ja tukea vanhoja periaatteita."

"Annahan kun puhun isällesi ensin", sanoi johtaja. Ystävykset päättivät suunnitelman hyväksi. Tuo Oddsson ei ainoastaan uskonut Magnuksen väitteitä vaihtokaupasta, vaan oli myös kiihkein ajamaan uuden perustuslain säädäntää Islannille, jonka mukaan kuvernöörin virka poistettaisiin ja sijalle asetettaisiin yksistään valtiopäiville vastuunalainen ministeri. Hänet oli pidettävä poikessa. Itsepuolustuksessa täytyi heidän taistella yhteistä vihollista vastaan! Oskar oli hyvä ehdokas, ollen nuori, vilkas ja nerokas ja tunnetusti yleisön suosikki.

"Mutta minä en voi vaalipuuhissa esiintyä", huomautti kuvernööri.

"Jätä se minun huostaani", tuumi johtaja. Hän palasi kertomaan asiaa

Oskarille, joka ilosta hihkaisten kiiti lennättämään tietoa siitä

Thoralle.

Thora oli nyt viettänyt säteilevässä onnessa kokonaisen pitkän kuukauden. Jos toisinaan ajattelikin Magnuksen asemaa, niin hän muisti Oskarin luvanneen selvittää asiat, eikä viivytys tuntunut suurelta, sillä hän ei enää mitannut olemassaoloa päivittäin, vaan tunteittain, ja tajusi sydämessään yhden ainoan tunteen — rakkauden Oskaria kohtaan, ja siis myöskin kaikkia ja kaikkea kohtaan maailmassa. Vuoden vanhetessa ja syksyn puhurien ehkäistessä enemmät retkeilyt vuonon saarille he pysyivät kotona, kisaillen kuin lapset tahi kitaraa ja pianoa soitellen. Sellaisina hetkinä Thora tuli hienokseltaan muistelleeksi Magnusta, sillä huone oli sama ja kaikki ennallaan paitsi päivän tunti, mutta aina oli erotuksena Oskar.

Oskar opetti hänelle joitakuita islantilaisia lempilauluja, ja hän lauloi niitä hentoisella, viehkeällä sopraanolla, jolle Oskar osoitti myrskyistä mieltymystä; eikä häntä vähintäkään loukannut, ettei Oskar milloinkaan käsitellyt hänen lauluaan vakavalta kannalta — hän ei kohdellut Thoraa itseäänkään vakavasti. Hän nimitteli lemmittyään "Thora-lapseksi" ja Thora häntä "Pahaksi pojaksi."

Heti kun Oskar vain pääsi näkyvistä lähetti Thora perästä kirjeen kuin hänen unohtamansa nenäliinan. Hän vastasi aina; kirjeet olivat taidokkaasti sommiteltuja ja hellää kiusoittelua täynnä, mutta kenties Thora sydämessään lopultakin tunsi pikku pettymystä niitä lukiessaan. Ne eivät olleet oikein rakastajan tapaisia; tuskin oli joukossa ainoatakaan, jota ei olisi voinut ääneensä lukea täti Margretille, tuskin ainoatakaan aivan hänen omaansa.

Mutta itse saapuessaan Oskar korvasi kaikki puutteet, ja sinä päivänä, jona hän huimalla harppauksella tulla tuiskahti vierashuoneeseen julistamaan, että häntä puuhattiin valtiopäivämieheksi, Thora näki hänet hetkeksi mahtavana ja suurenmoisena kuin usman läpi auringon sädehehkuun murtautunut vuorenhuippu, ja sitten hän sanoi: "Ja nyt täytyy Pahan pojan leikkiä kanssani — emme ole eilisestä asti olleet sokkosilla."

Thora oli liian onnellinen ajattelemaan onneaan, mutta toisinaan hän päätteli yhtä puuttuvan sen täydellisyydestä — että Helga tulisi kotiin olemaan siitä osallisena. Hän puhui asiasta Oskarille, mutta hetkellä, jolloin tämä oli julisteluihinsa uppoutuneena ja virkahti vain: "Oiva aate! Mainiota! Helga on oikea tenhotar! Kutsu hänet tosiaan, jos johtaja suostuu", ja yltyi jälleen selittelemään väsyttäviä valtiollisia tuulentupiaan.

Sitten vihjasi Thora siitä täti Margretille, joka antoi asialle vähemmän kannatusta. Kiinteästi tähystäen häntä silmälasiensa takaa pudisti kelpo täti suortuviaan ja varoitteli: "Älä ole hupelo! Kahden kauppa, kolmannen korvapuusti."

Mutta Thora mainitsi mieleenjohtumastaan Annallekin, ja tämän vanha äidillinen sydän heltyi. "Olisipa kaunista, jos saisit niin käymään, Thora", rohkaisi hän, "ja jos se sitten johtaisi toiset kaksi yhteen, niin se vasta siunaus olisi!"

Siitä asti Thora piti itseään perheen rauhanrakentajana ja lähestyi siinä mielessä isäänsä. Johtaja kuunteli häntä myötätuntoisesti, sillä luonto on lujempi kuin lakimiehen kynän vedokset, ja hän oli useasti syytellyt itseään tyhmäksi, kun oli lapsestaan eronnut. "No, enpä näe mitään sitä vastaan", hän myönsi. "Tyttö voisi saapua häiksi — viipyäkseen vuodenkin — ainakin edes vuoden. Kirjoitan lakimiehelle Tanskaan."

Samassa postissa kirjoitti Thora Helgalle:

"Rakkahin Helga. — Isä kirjoittaa lakimiehelle, pyytäen häntä lähettämään sinut takaisin Islantiin, ainoastaan vuodeksi, joten äiti ei toivoakseni vastusta. Olen varma siitä, ett'et sinä sitä tee, kun sanon, mitä on tapahtumassa. On tulossa häät, ja tietenkin kemut ja muita suuria puuhia.

"Helga kulta, minä olen menossa naimisiin Oskar Stephenssonin kanssa, joka on palannut Englannista ja on ylen pulska ja nerokas. Jos voisit hänet nähdä nykyisin, niin rakastuisit häneen heti paikalla, mutta hän pitää minusta hyvin paljon, ja minä olen kovin onnellinen. Vähällä oli minusta ja hänen veljestään Magnuksesta tulla pari, mutta kihlaus rikkoutui, ja nyt olen sydämestäni pahoillani Magnuksen tähden, ja jos kotiin tultuasi koskaan kuulet mitään pahaa hänestä, niin et saa uskoa sanaakaan siitä, sillä Magnus on kultaakin parempi, mutta minä vain en voinut hänestä pitää, niin ettei käynyt yrittäminenkään.

"Hyvä Helga, minulla on niin kovasti paljon asioita kerrottavana, mutta ne täytyy säästää siksi kunnes tulet. Kauppa on ollut huonoa tämän kesää, ja Oskar on yhtynyt isän liikkeeseen. Minä kudon kangasta isän joulupuvuksi, mutta ei se paljoa edisty, kun on eräs alituiseen häiritsemässä, ja onhan naimisiin mennessä paljon hommailtavaa — senhän arvaat.

"Rakkahin Helga, minulla ei nyt ole enempää kirjoitettavaa. Sano terveiseni äidille ja muista saapua pian, sillä häät ovat kohdakkoin, vaikk'ei vielä olekaan varmaa päätöstä. Rakastava sisaresi Thora.

"J. K. — Tule joutuin. Olen niin tavattomasti innostunut esittelemään sinut Oskarille."

Pari viikkoa jälkeenpäin ilmoitti johtaja saaneensa sanan lakimieheltään Tanskasta, että Helga lähtee ensi laivalla.

"'Lauralla', ja se tulee marraskuun ensimmäisenä päivänä — juuri vaalipäivänä!" huudahti Oskar.

"Onpa onnellinen enne!" huoahti Thora, ja sen iltaa hän kokonaan hyräili islantilaisia lempilaulujaan onnensa yltäkylläisyydessä.