Читать книгу Haaksirikko - Rabindranath Tagore - Страница 13

Sisällysluettelo

Bengalin pudzha-juhla vastaa merkitykseltänsä länsimaiden joulua. Suunnilleen kymmenen päivää lepäävät silloin kaikki työt, ja perheen jäsenet ovat koolla.

Melkein joka syksy käyttivät Annada Babu ja Hemnalini hyväkseen tilaisuutta huokeiden lomapilettien ostamiseen ja matkustivat Dzhabalpuriin virkistymään. He olivat Annada Babun lankomiehen, sikäläisen hallituksen virkamiehen vieraina, ja Annada Babu arveli tämän jokavuotisen retken vaikuttavan melkoisen kohentavasti ruoansulatukseen.

Nyt oli syyskuun alku, loma-aika oli tulossa, ja Annada Babu askarteli matkavalmisteluissa. Hemnalinin poistuminen tulisi keskeyttämään soittotunnit, joten Ramesh yritti käyttää jäljelläolevan ajan mahdollisimman tyystin hyväkseen. Eräänä päivänä Hemnalini keskusteltaessa huomautti:. "Kuulkaahan, Ramesh Babu, minä uskon, että ilmanalanvaihdos olisi teille hyödyksi. Teidän olisi hyvä poistua Kalkuttasta vaikkapa vain lyhyeksi ajaksi. Mitä arvelet sinä, taatto?"

Annada Babu piti ehdotusta kannatettavana. Ramesh oli joutunut kuolemantapauksen johdosta suremaan, ja ilmanalanvaihdos saattaisi hänen mieltänsä virkistää.

"Epäilemättä", sanoi hän, "on muutaman päivän retki toiseen ilmanalaan erinomainen asia. Tiedättekö, Ramesh, minä olen pannut merkille, että retkestä — lähtipä sitten maalle tai minne tahansa — on hyötyä vain muutamana päivänä. Ensimmäisenä viikkona ruokahaluni paranee, minä syön kelpo tavalla, mutta sitten on asia kuten ennenkin, vatsassa tuntuu jälleen vanha tuttu painostus, sattuu närästyksiä, ja söinpä mitä tahansa — —"

Hemnalini: "Oletteko käynyt Narbadassa, Ramesh Babu?"

Ramesh: "En, minä en ole käynyt siellä milloinkaan."

Hemnalini: "Teidän pitäisi se tehdä. Eikö totta, isä?"

Annada Babu: "Niin, mitäpä olisi, jos Ramesh lähtisi mukaamme? Silloinhan hän pääsee nauttimaan ilmanalanvaihdoksesta ja saa samalla nähdä marmorikalliot."

Koska tuota kaksinkertaista vahvistuslääkettä tovin suositeltiin, ei

Ramesh tahtonut kiistellä määräystä vastaan.

Hänen koko olemuksensa tuntui tänä päivänä kuin ilmassa leijuvan. Tyynnyttääkseen sisäistä kuohuansa hän sulki oven ja kävi soittimensa ääreen, mutta hänen sielunsa kohosi kaiken turhanaikaisen täsmällisyyden yläpuolelle, ja sormet kiiriskelivät sekasortoisesti koskettimilla aiheuttaen hurjan sekamelskan sointuja ja epäsointuja. Se ajatus, että hänen täytyisi piankin erota Hemnalinista, oli hänet kerrassaan masentanut. Nyt, ylenpalttisen ilonsa vallassa, hän heitti tuskalla ja vaivalla hankkimansa opin kaikkien tuulten teille.

Ovelle koputettiin. "Taivaan tähden, lakatkaa, Ramesh Babu!" kuului ääni huutavan. "Mitä ihmettä teettekään?"

Ramesh joutui hämilleen, sävähti punaiseksi ja meni avaamaan ovea. Akshai astui sisään ja huomautti: "Kuulkaahan, Ramesh Babu, voi käydä niin, että joudutte oman oikeutenne eteen vastaamaan, jos tuolla tavalla harjoitatte salaista pahettanne!"

Ramesh nauroi: "Minä tunnustan syyllisyyteni."

"Minä haluaisin keskustella kanssanne eräästä asiasta, jos teille sopii", jatkoi Akshai.

Ihmetellen, mitä nyt seuraisi, Ramesh odotti mitään virkkamatta.

Akshai: "Te lienette jo havainnut, ettei Hemnalinin menestys ole minulle yhdentekevä asia?"

Ramesh ei myöntänyt eikä kieltänyt, odottihan vain, mitä vielä piti tuleman.

Akshai: "Annada Babun ystävänä minulla on oikeus kysyä, mitkä ovat aikeenne Hemnaliniin nähden."

Sekä sanat että niiden sävy loukkasivat Rameshia, mutta hän ei halunnut eikä osannutkaan lausua vastaukseksi mitään kärkevää. Hän virkkoi rauhallisesti: "Onko teillä jotakin aihetta otaksua, että minulla on huonot tarkoitukset?"

Akshai: "Nähkääs, te olette hinduperheen jäsen, ja isänne oli hindu. Hän pelkäsi teidän ottavan itsellenne vaimon Brahma Samadzhiin kuuluvasta perheestä, ja senvuoksi hän nouti teidät kotiin naittaakseen teidät siellä — sen tiedän." Akshailla olikin täysi syy se tietää, koska hän itse oli asiasta vihjaissut vanhalle herralle. Muutamaan hetkeen Ramesh ei kyennyt katsomaan Akshaita silmiin. "Luuletteko", jatkoi Akshai, "että isänne äkillinen kuolema on tehnyt teille mahdolliseksi menetellä ihan oman mielenne mukaan? Jos hänen toivomuksensa — —"

"Kuulkaahan, Akshai Babu", keskeytti hänen puheensa Ramesh, "jos on olemassa jokin asia, jossa te olette pätevä minua neuvomaan, niin neuvokaa, ja minä kuuntelen, mutta minun ja isäni välinen suhde ei suinkaan koske teitä."

"Hyvä", virkkoi Akshai, "jättäkäämme se sikseen. Mutta haluaisinpa tietää, onko aikomuksenne naida Hemnalini ja voitteko sen tehdä."

Näitä uudistuvia hyökkäyksiä ei Rameshinkaan lauhkea luonto sietänyt.

"Kuulkaahan, Akshai Babu", sanoi hän, "vaikka te olisittekin Annada

Babun ystävä, emme me molemmat kuitenkaan ole niin läheisissä

suhteissa, että teillä olisi oikeus puhutella minua tuolla tavalla.

Jättäkää se asia, olkaa hyvä."

Akshai: "Jos asian käsittelemättä jättäminen merkitsisi koko jutun syrjäyttämistä ja te voisitte loppumattomiin jatkaa elämännautintoanne seurauksia ajattelematta, niin ei olisi enää mitään sanomista, mutta inhimillinen yhteiskunta ei ole pelkkä miellyttävä metsästysalue teidänlaisillenne henkilöille, jotka eivät huoli seurauksista. Teidän vaikuttimenne voivat olla mitä jaloimmat ja teistä voi olla kerrassaan yhdentekevää, mitä ihmiset sanovat, mutta teidän tulisi yrittää ymmärtää, että joudutte vastaamaan, jos pelaatte Hemnalinin asemassa olevan tytön kanssa väärää peliä. On olemassa henkilöitä, jotka tulevat vaatimaan teiltä selitystä, ja jos tarkoituksenne on saattaa huonoon huutoon henkilöitä, joita kunnioitatte, niin olette hyvällä alulla."

Ramesh: "Minä kiitän teitä neuvostanne. Minä teen oikeaan aikaan päätökseni ja pysyn siinä. Olkaa te ihan huoletta. Voimme lopettaa tämän keskustelun."

Akshai: "Se, mitä kuulen, ilahduttaa minua. Mieleni keventyy kovin, saadessani tietää, että vihdoinkin tahdotte tehdä päätöksen ja aiotte siinä pysyä. Olisitte voinut tehdä sen jo hieman aikaisemmin. En kumminkaan tahdo asiaa enempää pohtia kanssanne. Suokaa anteeksi, että keskeytin soitannollisia opintojanne. Ryhtykää niitä jälleen jatkamaan, minä en teitä enää häiritse." Samassa Akshai kiiruhti pois.

Ramesh ei kumminkaan tuntenut enää halua minkäänlaisen musiikin harjoittamiseen.

Hän lepäsi patjallansa, kädet pään alla, tuntien liukuessa ohi. Yht'äkkiä kello löi viisi, ja hän nousi kiireesti. Taivas yksin tietää, minkä päätöksen hän oli tehnyt, mutta varmaa on, että hän piti ehdottomana velvollisuutenansa lähteä viipymättä naapuriin juomaan pari kupposta teetä.

"Oletteko sairas, Ramesh Babu?" huudahti Hemnalini hänet nähdessään.

"Eipä mitään erinomaista", vastasi Ramesh.

"Ruoansulatuksenne ei varmaankaan ole kunnossa", huomautti Annada Babu.

"Vika on sapessa. Koettakaapa minun marjakkeitani — —"

Hemnalini keskeytti hymyillen: "Sinä, taatto, tahdot saada kaikki ystäväsi nauttimaan noita marjakkeita, mutta minä en ole vielä nähnyt kenenkään niistä kostuvan."

Annada: "Eipä ole niistä ollut kenellekään vahinkoakaan. Minä olen kokeilemalla saanut selville, etteivät mitkään muut marjakkeet ole olleet minulle niin otolliset."

Hemnalini: "Joka kerta, kun koettelet uusia marjakkeita, ne tuntuvat sinusta muutaman päivän ajan niitä ihmeellisimmältä yleislääkkeeltä."

Annada: "Te ette tahdo koskaan minua uskoa. No, kysykää Akshailta, onko lääkkeeni ollut hänelle hyödyksi vai eikö."

Hemnalini jätti väittelyn sikseen, koska pelkäsi, että Akshai kutsuttaisiin todistajaksi. Mutta samassa silmänräpäyksessä todistaja jo ilmaantuikin kutsumatta ja lausui ensimmäisiksi sanoikseen Annada Babulle:

"Antakaahan minulle vielä pari marjaketta; ne ovat vaikuttaneet minuun erinomaisesti. Minä olen tänään oivallisessa kunnossa."

Annada Babu loi tyttäreensä voitonriemuisen silmäyksen.