Читать книгу Haaksirikko - Rabindranath Tagore - Страница 3

Sisällysluettelo

Kaikki uskoivat varmasti, että Ramesh tulisi hyvin suoriutumaan lainopillisesta tutkinnostansa. Oppineisuuden jumalatar, yliopistojen kaitsija, oli alinomaa karistellut hänen kiireellensä terälehtiä kultaisesta lootuskukastansa, mitaleja oli tullut kuin sataen ja stipendejä lisäksi.

Rameshin oli määrä tutkintonsa jälkeen lähteä kotiin, mutta hän ei näyttänyt erikoisesti kiirehtivän matkatavaroitansa kasaamaan. Hänen isänsä oli kirjoittanut kehoittaen häntä heti tulemaan. Ramesh oli vastannut lähtevänsä kohta, kun tutkinnon tulos oli ilmoitettu.

Dzhogendra, Annada Babun poika, oli Rameshin opintotoveri ja naapuri. Annada Babu kuului Brahma Samadzhiin, ja hänen tyttärensä Hemnalini oli hiljattain ilmoittautunut yliopistolliseen kypsyystutkintoon. Ramesh vieraili alinomaa heidän luonansa. Hän ilmaantui säännöllisesti teenjuonnin aikaan, mutta tee ei nähtävästi ollut ainoa houkutus, koska hänet nähtiin siellä muinakin aikoina.

Hemnalinin tapana oli kylvyn jälkeen käyskellä katolla ja lukea käyskellessään. Ramesh puolestaan tapasi istua asumuksensa katolla, porrassuojan kupeella, yksinäisiin opintoihin vajonneena. Sellainen paikka on epäilemättä sovelias hiljaisiin lukuihin, mutta oli siinä melkoisia häiritseviäkin seikkoja, kuten helposti saattaa arvata.

Toistaiseksi ei ollut kummaltakaan taholta puhuttu naimisiinmenosta. Annada Babulla oli hieman syytä jättää kysymys koskettelematta: eräs hänen nuoria ystäviänsä oli matkustanut Englantiin valmistuakseen asianajajaksi, ja vanha herra ei pitänyt ollenkaan mahdottomana, että hänestä voisi tulla talon vävypoika.

Eräänä iltapäivänä oli teepöydän ääressä vilkas väittely käynnissä. Nuori Akshai ei ollut erikoisen onnekas tutkintoja suorittaessaan, mutta mitä teen janoon ja muihin viattomiin hyveihin tulee, piti hän hyvin puolensa oppineempien toveriensa rinnalla. Niinpä hänkin ilmaantui sangen usein Hemnalinin teepöydän ääreen. Hän väitti nyt, että miehen äly on kuin miekka, joka teroittamattomanakin on pelkän painonsa nojalla peloittava ase, kun sitävastoin naisen ymmärrys on kynäveitseen verrattava — kuinka teräväksi se luottaneenkin, se ei kykene mihinkään vakavaan tehtävään, ja niin edespäin.

Hemnalini aikoi vaieten sivuuttaa Akshain typerän riidanhaasteen, mutta samassa hänen veljensä Dzhogendrakin esitti naisen älyä halventavia näkökohtia. Tuo ärsytti Rameshia; hän vilkastui ja alkoi kaunopuheisesti ylistää naissukupuolta.

Ramesh oli feministisessä innossaan tyhjentänyt pari ylimääräistä teekupposta, kun palvelija toi kirjeen, jonka osoitteen hän tunsi isänsä käsialaksi. Nopeasti kirjeen sisältöä silmäiltyänsä hän havaitsi, että oli pakko vetäytyä pois tantereelta taistelun ollessa vielä täydessä käynnissä. Hän nousi lähteäkseen. Kaikki kehoittivat häntä jäämään, joten hänen oli selitykseksi ilmoitettava, että isäukko oli äsken saapunut kaupunkiin.

"Pyydä Ramesh Babun isää tulemaan tänne", sanoi Hemnalini

Dzhogendralle, "voimmehan tarjota hänelle kupposen teetä."

"Ei, ei, älkäähän vaivautuko", kiirehti Ramesh kiertelemään, "on parempi, kun kohta lähden häntä tapaamaan."

Akshai oli mielissään. "Vanha herra kenties ei katsoisi voivansa nauttia täällä mitään", huomautti hän viitatakseen siihen, että Annada Babu kuului Brahma Samadzhiin ja Rameshin isä oli oikeauskoinen hindu.

Bradzha Mohan Babu, Rameshin isä, tervehti poikaansa näin sanoen: "Sinä lähdet huomenna aamujunassa kotiin minun kanssani."

Ramesh kynsäisi korvallistansa. "Mitä on tapahtunut, kun asia on niin kiireellinen?" kysyi hän.

"Ei mitään erikoista", virkkoi Bradzha Mohan.

Ramesh silmäili kysyvästi isäänsä ihmetellen, miksi hän niin ollen piti sellaista kiirettä, mutta Bradzha Mohan ei katsonut tarpeelliseksi tyydyttää poikansa uteliaisuutta.

Iltasella, isän lähdettyä tervehtimään kalkuttalaisia ystäviänsä, Ramesh istuutui sepittämään hänelle kirjettä, mutta kun oli saanut kirjoitetuksi tavanomaiset isää kunnioittavat puhuttelusanat "Sinun kalliille lootusjalallesi", ei kynä ottanutkaan totellaksensa, vaikka kirjoittaja itsekseen toisteli, että oli lausumattomin lupauksin Hemnaliniin sidottu ja että olisi väärin yhä vielä isältä salata tätä sanatonta kihlaustansa. Hän sepitti useita eri luonnoksia eri tyyliparsiin, mutta repi ne vihdoin kaikki.

Bradzha Mohan meni illallisen jälkeen kaikessa rauhassa nukkumaan. Ramesh nousi katolle ja harhaili siellä epätoivoisena edestakaisin kuin öinen haamu, katse kiinteästi suunnattuna naapuritaloon. Yhdeksän aikaan näkyi Akshai vihdoin lähtevän, ja kello puoli kymmenen suljettiin katuovi. Kymmenen aikaan sammui Anna da Babun oleskeluhuoneesta valo, ja puoli yksitoista lepäsi koko talo unen helmoissa.

Rameshin oli määrä lähteä Kalkuttasta varhain seuraavana aamuna.

Bradzha Mohan piti huolta siitä, ettei hän pääsisi junasta myöhästymään.