Читать книгу Haaksirikko - Rabindranath Tagore - Страница 15

Sisällysluettelo

Kamilan koulussa piti loman alkaa jo aikaisin, mutta Ramesh oli sopinut johtajattaren kanssa, että tyttö saisi jäädä opistoon koko loma-ajaksi.

Annada Babun kanssa tapahtunutta keskustelua seuraavana aamuna Ramesh nousi varhain ja lähti kävelylle valiten erään yksinäisen tien Maidanista, Kalkuttan suurimmasta puistosta. Hän päätti jo ennen häitä kertoa Hemnalinille kaikki Kamilaa koskevat seikat ja ajatteli selittää asiain todellisen tilan Kamilalle myöhemmin. Siten menetellen ei voisi syntyä mitään väärinymmärrystä. Kamila havaitsisi Hemnalinin ystäväksensä ja suostuisi mielellään asettumaan heidän kotiinsa asumaan. Koska saattaisi syntyä juoruja, jos he jäisivät tänne, missä oli tuttavia, hän päätti muuttaa Hazaribaghiin harjoittamaan siellä ammattiansa.

Kävelyltä palatessaan Ramesh päätti käydä Annada Babua tervehtimässä ja kohtasi portaissa Hemnalinin. Tavallisissa oloissa sellainen kohtaus olisi antanut aihetta ystävälliseen jutteluun, mutta tällä kertaa Hemnalini punastui — hänen kasvoissansa väikkyi, päivän ensi sarastusta muistuttava hymyn häivä — ja kiiruhti pois, silmät maahan luotuina.

Ramesh tuli takaisin asuntoonsa ja alkoi takoa soittimestansa irti säveltä, jonka Hemnalini oli hänelle opettanut — mutta samaa säveltä ei voi soittaa koko päivää, joten hänen oli vihdoin turvauduttava johonkin runokirjaan. Kohta hän kuitenkin oivalsi, ettei mikään runous kyennyt kohoamaan hänen rakkautensa korkeuksiin.

Hemnalinikin käyskeli koko aamun kuin ilmassa leijuen. Keskipäivän tienoissa hän oli suorittanut talousaskarensa, vetäytyi omaan huoneeseensa ja istuutui ompelemaan. Hänen rauhallisissa kasvoissaan asui korkean onnen hehku, ja se tietoisuus, että oli löytänyt elämänsä tarkoituksen, näytti vallanneen hänen koko olemuksensa.

Oli vielä melkoisen pitkä aika tavanomaiseen teenjuontihetkeen, kun Ramesh viskasi runokirjan kädestänsä ja riensi Annada Babun asuntoon. Tavallisissa oloissa Hemnalini ilmestyi heti näkyviin, mutta nyt oli huone tyhjä, ja ylhäältä oleskeluhuoneestakaan ei löytynyt ketään; Hemnalini viipyi vielä omassa huoneessaan. Annada Babu ilmaantui tavalliseen aikaansa ja istuutui teepöydän ääreen Rameshin silmäillessä levottomana ovea.

Kuului askelia, mutta tulija olikin vain Akshai.

Hän tervehti Rameshia erinomaisen ystävällisesti. "Hei, Ramesh Babu, minä kävin vast'ikään teitä tapaamassa." Ramesh näytti tuon kuultuansa hieman levottomalta.

Akshai nauroi ja jatkoi: "Ei mitään pelon syytä, Ramesh Babu, tarkoitukseni olivat aivan viattomat. Onhan oikeus ja kohtuus, että ystävänne teitä onnittelevat kuullessaan hyvän uutisen, ja juuri tämä oli käyntini tarkoituksena."

Akshain sanat johtivat Annada Babun huomion Hemnalinin poissaoloon.

Hän huusi, mutta vastausta ei kuulunut, joten hänen oli lähdettävä

yläkertaan tytärtänsä hakemaan. "Mitä tämä merkitsee, Hem?" huusi hän.

"Yhä ompelemassa? Tee on valmiina, ja Ramesh ja Akshai ovat täällä."

"Käskehän tuoda tee minulle tänne, taatto", virkkoi Hemnalini lievästi punastuen. "Minun täytyy tosiaankin saada tämä työ valmiiksi."

"Se on taaskin sinun tapaistasi, Hem. Kerran johonkin asiaan intouduttuasi sinä unhotat kaiken muun. Kun teit uutterasti työtä tutkintoasi varten, et irroittanut nokkaasi kirjasta. Nyt sinua askarruttaa ompeleminen siinä määrin, ettet halua tehdä mitään muuta. Ei, ei, tämä ei käy päinsä. Sinun pitää lähteä alas teetä juomaan." Hänen täytyi kerrassaan vetämällä vetää tyttö mukaansa. Hemnalini astui suoraa päätä tarjottimen luo ja näytti syventyvän teen kaatamiseen siinä määrin, ettei voinut kohottaa katsettansa tervehtiäkseen vieraita.

"Mitä teetkään, Hem?" huudahti Annada Babu. "Sokeria minulle!

Tiedäthän, etten minä koskaan käytä sokeria."

Akshai alkoi nauraa salavihkaa. "Hän ei voi tänään hillitä anteliaisuuttansa. Hänen tekee mieli jaella makeisia kaikille!"

Rameshista tuntui sietämättömältä, että Akshai laski leikkiä Hemnalinin kustannuksella, ja hän päätti kohta naimisiin päästyänsä pyyhkiä Akshain nimen tuttavaluettelostansa. —

Muutamia päiviä myöhemmin sama seura oli jälleen koolle teepöydän ääressä, Akshai huomautti: "Kuulkaahan, Ramesh Babu, teidän olisi paras heti vaihtaa nimeä." Akshain leikinlaskuyritykset tekivät hänet sitäkin vastenmielisemmäksi Rameshille.

"Miksi niin?" kysyi hän.

"Nähkääs", sanoi Akshai avaten sanomalehden. "Eräs Ramesh-niminen ylioppilas on saanut toverinsa esiintymään hänen sijastansa tutkinnossa tullen siten hyväksytyksi. Mutta lopulta hänet kumminkin keksittiin." Hemnalini tiesi, ettei Rameshilla ollut milloinkaan vastausta valmiina kielenkärjessä, joten hän otti huolekseen aina torjua Akshain hyökkäykset. Nyt oli hänen jälleen käytävä asiaan käsiksi. Todellisen närkästyksensä hilliten hän lausui leikkisästi: "Niin ollen täytyy vankiloissa olla useampia kuin yksi Akshai."

"Kuulkaahan vain!" huudahti Akshai. "Minä yritän ystävällisesti varoittaa, ja te loukkaannutte. Minun on siis kerrottava koko juttu. Tunnettehan Sarat-siskoni, joka on oppilaana naisopistossa? Hän tuli kotiin eilen illalla ja ilmoitti: 'Tiedätkö, Ramesh Babun vaimo on meidän koulussamme'. Minä sanoin: 'Hassutuksia! Luuletko, ettei maailmassa ole yhtäkään muuta Ramesh Babua?' 'Kuka hän lieneekin', sanoi Sarat, 'joka tapauksessa hän on kovin tyly vaimollensa. Melkein kaikki tytöt lähtivät loma-ajaksi kotiinsa, mutta hän on järjestänyt asiat siten, että hänen vaimonsa jää opistolle. Lapsi raukka, hän itkee silmät itseltänsä.' Silloin minä ajattelin: 'Tämä ei käy päinsä; toiset henkilöt voivat johtua samaan erehdykseen kuin Sarat.'"

Annada Babu ratkesi nauramaan. "Oletko ihan mieletön, Akshai? Pitääkö Rameshimme muuttaa nimensä vain sen vuoksi, että jokin Ramesh itkettää vaimoansa pitämällä häntä koulussa?" Mutta Ramesh kalpeni äkkiä ja lähti huoneesta.

"Mikä teitä vaivaakaan, Ramesh Babu?" huusi Akshai. "Minne menette? Olenko teitä loukannut? Ette suinkaan luule minun teitä epäilevän?" Hän riensi Rameshin jälkeen.

"Mitä ihmettä tämä merkitsee?" huudahti Annada Babu. Hänen hämmästyksekseen Hemnalini alkoi itkeä. "Mikä sinua vaivaa, Hem? Miksi itket?"

"Akshai Babu on liian ilkeä", nyyhkytti tyttö. "Miksi hän loukkaakaan vierastamme tuolla tavalla?"

"Akshai vain laski leikkiä; miksi panetkaan sen niin pahaksesi?"

"Minä en voi sietää sellaista leikinlaskua." Samassa Hemnalini pakeni yläkertaan.

Kalkuttaan palattuansa Ramesh oli tehnyt kaikki voitavansa keksiäkseen jotakin jälkeä Kamilan miehestä. Suurella vaivalla hän oli saanut selville, missä Dhobapukur oli, ja oli kirjoittanut Kamilan enolle Tarini Tsharanille.

Vastaus saapui äsken kuvailtua kohtausta seuraavana päivänä. Tarini Tsharan kirjoitti, ettei ollut onnettomuustapauksen jälkeen kuullut mitään Nalinakshasta, sisarentyttärensä miehestä. Nalinaksha oli ollut Rangpurissa toimiva lääkäri. Tarini Tsharan oli tiedustellut asiaa sieltä, mutta kukaan ei ollut hänestä mitään tietänyt. Nalinakshan syntymäpaikastakaan ei hänellä ollut tietoa.

Ramesh luopui nyt kerrassaan siitä ajatuksesta, että Kamilan mies voisi olla vielä elossa.

Samassa postissa saapui hänelle koko joukko muita kirjeitä. Useat tuttavat olivat kuulleet pian tapahtuvasta naimisiinmenosta ja onnittelivat häntä. Muutamat kehoittivat häntä tarjoamaan juhla-ateriaa, toiset leikkisästi kiusoittelivat sen vuoksi, että hän oli niin kauan pitänyt asiaa salassa. Hänen näitä kirjeitä lukiessaan saapui eräs Annada Babun palvelija tuoden kirjeen. Rameshin sydän tykytti kiivaasti, kun hän tunsi Hemnalinin käsialan. "Hänen on täytynyt Akshain kertoman johdosta alkaa epäillä", mietti Ramesh, "ja nyt hän kirjoittaa minulle rauhoittaakseen itseänsä."

Hän avasi kirjeen. Se oli hyvin lyhyt. "Akshai Babu kohteli teitä eilen kovin sopimattomasti", kirjoitti hän. "Miksi ette tullut tänä aamuna? Minä odotin teitä. Miksi välitättekään siitä, mitä Akshai Babu sanoo? Tiedättehän, etten koskaan ota huomioon hänen typeryyksiänsä. Tulkaa tänään hyvissä ajoin. Minä en ota käsille ompelustani." Ramesh luki rivien välistä, kuinka kovin Hemnalinin hellä, myötätuntoinen sydän oli kärsinyt, ja kyynelet kohosivat hänen silmiinsä. Tapahtuman jälkeen neidon oli tehnyt sanomattomasti mieli valaa palsamia hänen haavaansa, ja tämä mieliteko ei ollut jättänyt häntä rauhaan koko yönä ja aamuna, vaan oli pakottanut hänet sen vihdoin kirjeen avulla ilmaisemaan. Ramesh tajusi asian aivan selvästi.

Edellisestä illasta lähtien hän oli tuntenut, että asian todellinen tila oli Hemnalinille heti selitettävä, mutta eilinen kohtaus oli tehnyt asian entistä vaikeammaksi. Nyt hän tulisi esiintymään verekseltä kiinnisaatuna rikoksentekijänä, joka yrittää puolustellen päästä asiasta. Mikä pahempi: ilmitulo muodostuisi Akshain voitoksi, ja se ajatus tuntui ylen nöyryyttävältä.

Hän arveli Akshain täytyvän otaksua, että Kamilan mies oli joku toinen Ramesh-niminen, koska hän muussa tapauksessa tuskin olisi niin kauan vaiennut ja tyytynyt peitettyihin vihjauksiin, vaan olisi varmaan huutanut keksintönsä julki kaikilta katoilta. Nämä mietteet saivat Rameshin yrittämään siirtää epämieluisat seikat tuonnemmaksi, sen sijaan että olisi valinnut suoran tien.

Samassa saapui vielä toinenkin kirje. Ramesh avasi sen ja havaitsi sen olevan naisopiston johtajattarelta, joka kirjoitti Kamilan olevan niin epätoivoissaan koululle jäämisensä vuoksi, ettei hän, johtajatar, voinut ottaa hänestä vastataksensa; koulutyön oli määrä päättyä lauantaina, ja Rameshin piti valmistautua ottamaan hänet silloin kotiin.

Kamilan piti tulla kotiin lauantaina, ja häät oli määrätty vietettäviksi sunnuntaina!

"Ramesh Babu, teidän on tosiaankin annettava minulle anteeksi!" Akshai siinä syöksähti sisään asiain jouduttua tähän kriitilliseen vaiheeseen. "Jos olisin arvannut tuollaisen jokapäiväisen pilan teitä loukkaavan, olisin pysynyt vaiti. Ihmiset panevat muuten tavallisesti pilan pahaksensa, jos siinä piilee jotakin totta, mutta tässä tapauksessa ei ollut perää pahaakaan, joten en käsitä, miksi menetitte hyvän tuulenne toisten seurassa. Annada Babu sättii minua lakkaamatta, ja Hemnalini ei puhu minulle mitään. Minä kävin siellä tänään aamupäivällä, ja hän lähti pois huoneesta. Miksi olette kaikin minulle vihoissanne?"

"Minulla ei nyt ole tilaisuutta ryhtyä sitä selittämään. Minun täytyy pyytää anteeksi; minulla on kova kiire."

"Vai niin! Häävalmistuksia! Soittajatko vaativat hieman etukäteen, ja te ette tahdo menettää aikaa. Hyvä, minä en pidätä teitä kauemmin. Näkemiin!"

Akshain poistuttua Ramesh riensi kohta Annada Babun luo. Hemnalini oli arvannut hänen saapuvan varhain ja istui odotellen oleskeluhuoneessa. Käsityö lepäsi kokoonkäärittynä pöydällä ja pienoisurut olivat hänen vieressään. Hän oli kaiketi ajatellut tavanomaista soiton harjoittelua, mutta on olemassa toisenkinlaista soitantoa, jonka vain sielu kuulee, ja sen odotus eli myös hänen mielessään.

Hieno hymy väikkyi hänen huulillansa Rameshin astuessa huoneeseen, mutta häipyi kohta hänen kysyessään: "Missä on isänne?"

"Huoneessansa. Onko teidän välttämättä häntä puhuteltava? Hän tulee kohta alas teetä juomaan."

Ramesh: "Minun täytyy puhutella häntä heti. Kysymyksessä on erittäin kiireellinen asia."

Hemnalini: "Hyvä, te löydätte hänet huoneestansa."

Ramesh lähti.

Kiireellinen asia, eikö totta? Silloin täytyy tietenkin kaiken muun syrjäytyä! Rakkaudenkin on jäätävä ovelle odottamaan vuoroansa! Aurinkoinen syyspäivä tuntui huokaavan, kun sen ilojen aitan kultaiset ovet kimmahtivat kiinni. Hemnalini vetäytyi pois soittimensa luota ja istuutui ompeluksineen pöydän ääreen, mutta hänen siinä askarrellessa tunkihe näkymätön neula hänen sydämeensä. Rameshin tärkeä asia näytti vaativan aikaa, ja rakkaus sai käydä kerjuulla.