Читать книгу Sotamuistelmani 1914-1918 - Erich Ludendorff - Страница 13

Elok. 1 p:nä annettiin käsky panna armeija liikekannalle. Vaimoni matkusti heti Berliiniin, kaikkien upseeri- ja virkamiesperheitten kun täytyi lähteä Strassburgista. Emme ole neljänä sotavuotena voineet laittaa itsellemme omaa kotia. Sangen harvoin, kuin ohimennen vain, saatoin tavata vaimoani. Perheeni on saanut kärsiä tämän valtavan ajan, palvelus kun pysyvästi kiinnitti minut.

Elok. 2 p:nä matkustin varhain hevosineni Kölnin kautta Aacheniin, jonne illalla saavuin. Liikekannallepanomääräykseni mukaan tuli minusta 2:sen armeijan ylimajoitusmestari; ylipäällikkö oli kenraali v. Bülow, esikunnanpäällikkö kenraali v. Lauenstein.

Menin ensinnäkin kenraali v. Emmichin luo, jonka tehtävä oli muutamilla nopeaan liikkeelle lähteneillä seka-jalkabrigaadeilla yllättämällä vallata Liègen linnoitus. Näissä joukoissa ei vielä ollut täyttä sotalukua. Armeijalle oli täten avattava tie Belgiaan. Aachenissa asuin Hotel Unionissa.

Elok. 3:ntena saapui kenraali v. Emmich. Näin hänet ensi kerran. Syvä kunnioitus yhdisti minut siitä pitäen tähän etevään sotilaaseen hänen kuolemaansa saakka. Hänen esikuntapäällikkönsä oli eversti kreivi v. Lambsdorff, oiva upseeri, joka sekä Liègen luona ett myöhemminkin kunnostautui erinomaisesti.

Elok. 4:ntenä varhain marssittiin Belgian rajan poikki, samalla kuin Berliinissä valtiopäivät isänmaallisella mielenosoituksella antoivat hallitukselle kannatuksensa ja läsnäolevat puoluejohtajat valtaistuinpuheen lukemisen jälkeen juhlallisesti kädenlyönnillä lupasivat keisarille ehdotonta uskollisuutta myötä- ja vastoinkäymisessä. Samana päivänä olin Visessä, aivan Hollannin rajan läheisyydessä, ensimmäisen kerran taistelussa. Oli aivan ilmeistä, että Belgia jo kauan oli varustautunut tulomme varalta. Tiet oli niin suunnitelmallisesti hävitetty ja suljettu, että se oli ollut mahdollista vain pitkällisen työn kautta. Belgian lounaisrajalla emme huomanneet nimeksikään tämmöisiä sulkuja. Miksi ei Belgia Ranskaa vastaan ryhtynyt samanlaisiin varokeinoihin?

Erikoinen merkitys oli sillä, vieläkö tapaisimme Visen sillat ehjinä. Lähdin v. der Marwitzin ratsuväki-osaston luo, joka oli sinne määrätty. Se pääsi vain verkalleen etenemään, toinen murroseste toisensa jälkeen kun sulki tien. Minun pyynnöstäni lähetettiin pyöräilijäkomppania eteenpäin. Pian sen jälkeen tuli muuan pyöräilijä takaisin: komppania muka oli ajanut Visehen saakka ja kokonaan tuhottu. Lähdin sinne kahden miehen keralla ja tapasin ilokseni komppanian terveenä, johtaja vain oli juuri saanut pahan haavan Maasin toiselta rannalta ammutusta luodista. Tämän pienen tapauksen muisto on minulle myöhemmin ollut hyödyksi. Kävin tunnottomammaksi tataari- eli etappihuhuja kohtaan, joksi niitä myöhemmin sanottiin.

Visen kauniit suuret Maasin yli vievät sillat oli hävitetty: Belgia oli valmistautunut sotaan.

Illalla olin Hervessä, ensimmäisessä majassani vihollismaassa. Olimme yötä eräässä ravintolassa asemaa vastapäätä. Kaikki oli koskematta. Kävimme rauhallisesti maata. Yöllä heräsin vilkkaaseen ammuntaan, joka kohdistui meidänkin taloamme vastaan. Belgiassa oli sissisota alkanut. Se virisi seuraavana päivänä kaikkialla ja edisti siten ratkaisevasti katkeruutta, joka oli tälle sodalle ensimmäisinä vuosina luonteenomaista läntisellä rintamalla, muodostaen vastakohdan itärintaman mielialalle. Belgian hallitus otti niskoilleen raskaan edesvastuun. Se järjesti suunnitelmallisesti kansansodan. Garde civique, jolla rauhan aikana oli aseensa ja univormunsa, saattoi esiintyä milloin toisessa, milloin toisessa puvussa. Belgialaisella sotamiehelläkin varmaan sodan alussa oli yhä sivilipukukin repussaan. Liègen koillisrintamalla näin Barchonin linnan luona ampumahaudoissa univormuja, jotka siellä taistelevat sotamiehet olivat jälkeensä jättäneet.

Moinen sodankäynti ei ollut sotatapain mukaista. Sotaväkeämme ei voi moittia siitä, että se mitä ankarimmin esiintyi sitä vastaan. Syyttömätkin ovat voineet joutua kärsimään muitten mukana, mutta nuo "Belgian hirmut" ovat vain erinomaisen viekas ja kaikella oveluudella keksitty ja levitetty taru. Ne ovat yksinomaan pantavat Belian hallituksen syyksi. Minä itse olin sotaan lähtiessäni kuvitellut ritarillista ja inhimillistä sodankäyntiä. Tämä sissisota ei voinut olla inhottamatta jokaista sotilasta. Sotilaallinen tunteeni oli kärsinyt pahan pettymyksen.