Читать книгу Sadan prosentin patriootti - Upton Sinclair - Страница 11

VIII.

Оглавление

Sisällysluettelo

Taru kertoo, että oli kerran neekeri, joka sanoi, että hän mielellään loukkasi varpaansa, koska tuntui niin hyvältä, kun se heitti pakottamasta. Tämän saman periaatteen mukaan oli Petterin hyvä olla American Cityn vankilan sairaalassa. Hänellä oli mukava vuode, kylliksi ruokaa, eikä tarvinnut tehdä kerrassaan mitään. Hänen kipeät jäsenensä paranivat, hän lihoi, ja hänen vilkas järkensä alkoi tutkia olosuhteita ympärillään saadakseen selville, miten voisi saada tämän tilanteen pysyväiseksi ja miten lisätä oloonsa pientä ylellisyyttä, joka tekee elämän elämisen arvoiseksi.

Sairaalan isäntänä oli vanha mies, nimeltä Doobman. Hänet oli nimitetty virkaansa sen takia, että hän oli erään valtuusmiehen sukulainen. Hän oli ollut virassaan kuusi vuotta ja tällä ajalla lihonut yhtä nopeasti kuin Petteri nyt. Hän oli saapunut asteeseen, missä hän ei mitenkään halunnut lähteä nojatuolistaan, jos suinkin voi sen välttää. Petteri havaitsi tämän ja niin kykeni tekemään itsensä hyödylliseksi pikkuasioissa. Mr. Doobmanilla oli myöskin muuan salainen synti; hän nuuskasi, eikä halunnut kurin takia, että tämä kamala seikka tulisi tunnetuksi. Sen vuoksi hän piti tapanaan odottaa, että jokaisen selkä oli käännetty häneen, jolloin hän vetäsi nenäänsä hyppysellisen nuuskaa. Petteri huomasi tämän, ja kohteliaasti käänsi selkänsä.

Jokaisella tässä sairaalassa oli joku salainen synti, ja Mr. Doobmanin velvollisuus oli tukahduttaa kaikkien muiden synnit. Sairaalan asujiin lukeutui useita vangeista, joilla oli rahaa, jotta voivat maksaa mukavuuksista. He halusivat tupakkaa, viinaa, cocainia ja muita huumausaineita, ja jotkut heistä halusivat tilaisuuksia harjottaa ilettäviä ja nimettömiä irstailuja. Kaiken rahan minkä he saivat salakuletetuksi vankilaan, kuluttivat he mielellään, jos saivat halunsa tyydytetyiksi. Ja entäs sitten sairaalan palveluskunta? Kaikki sen jäsenet olivat politiikkojen nimittämiä, hylkyjä, jotka eivät olleet kyenneet täyttämään tointaan liikemaailmassa ja olivat halunneet helpon työpaikan, niinkuin Petterikin. He ottivat lahjoja ja olivat valmiit antamaan lahjoja Petterille, jos tämä pettäisi Mr. Doobmania; Doobman taas oli valmis antamaan Petterille yhtä ja toista etua, jos Petteri toisi hänelle salaisia tietoja. Tällaisessa tilanteessa oli järkevän miehen helppo koota rahaa.

Yleensä oli Petteri Doobmanin puolella, sillä hän oli katkerista kokemuksista oppinut, että oli viisainta pysyä rehellisenä. Sairaalan henkilökunta kutsui Doobmania "äijäksi" — ja varhaisimmasta lapsuudesta oli Petterin elämässä ollut aina joku "äijä", vallan lähtökohta ja mukavuuksien luoja. Ensin oli ollut Drubbin "äijä", jolla aamusta iltaan oli vihreät silmälasit päässä ja rinnalla kirjotus: "Olen sokea", ja jota väsyneet pikkulapset taluttivat pitkin katua. Mutta iltasin kun he saapuivat kotiinsa, vinttikamariin, otti "äijä" vihreät lasit silmiltään ja ihan helposti kykeni näkemään Petterin, ja jos Petteri oli tehnyt pienimmänkään erehdyksen päivän kuluessa, sai hän selkäänsä.

Kun Drubb vangittiin, vietiin Petteri orpokotiin, ja siellä oli toinen "äijä" ja sama kuuliaisuusläksy opittavana. Petteri karkasi orpokodista, ja sitten tuli Pericles Priam pakotuksen parantajineen, ja Petteri oli tutkinut hänen heikkouksiaan ja palvellut niitä. Kun Pericles oli nainut rikkaan lesken ja tämä potkinut Petterin kadulle, tuli Jimjambon temppeli, ja uusi "äijä", talonhaltija Tushbar Akrobas — kauhea vihassaan, mutta antelias, kun oli oppinut häntä imartelemaan ja valmistamaan hänelle tilaisuuksia nautinnoihin. Koko tämän pitkän ajan oli Petterin ollut pakko "notkistaa polveaan"; se oli tullut hänelle vaistomaiseksi — vaistoksi, jonka alku oli vanhempi kuni hänen kaksikymmentä vuottaan, vanhempi kuin kaksikymmentä tuhatta vuotta ja ehkä kymmenen kertaa kaksikymmentä tuhatta vuotta, jonka alku oli silloin kun Petteri hioi piikivestä nuolenpäätä jollekin lauman "äijälle" ja näki kapinallisten nuorten miesten joutuvan tiikerien saaliiksi.

Sadan prosentin patriootti

Подняться наверх