Читать книгу Sadan prosentin patriootti - Upton Sinclair - Страница 9

Sisällysluettelo

Petteri oli ollut "rotkossa" ehkä kolme päivää, ehkä viikon — hän ei tiennyt eikä kukaan koskaan sanonut. Ovi avattiin ja ensi kerran kuuli hän taaskin äänen, "Tule tänne."

Petteri oli toivonut saada kuulla ihmisäänen, mutta nyt hän painui kauhistuneena nurkkaan. Ääni oli Guffeyn ääni, ja Petteri tiesi, mikä häntä odotti. Hänen hampaansa alkoivat taaskin lyödä loukkua ja hän ulisi: "En tiedä mitään! En voi kertoa mitään!"

Käsi työnnettiin loukkoon ja se tarttui häntä kaulukseen, ja hän havaitsi kulkevansa Guffeyn edessä pitkin käytävää. "Suu poikki!" sanoi Guffey vastaukseksi hänen ukinaansa ja kuletti hänet erääseen huoneeseen, heitti kun räsynipun tuolille, veti toisen tuolin itselleen ja istui vastapäätä Petteriä.

"Kuule nyt", sanoi hän. "Otappa huomioon mitä sanon. Haluatko mennä rotkoon takasin?"

"E-en", ulisi Petteri.

"No, tiedä sitten että tulet viettämään koko elämäsi tuossa rotkossa, paitsi kun puhuttelet minua. Ja kun minua puhuttelet, niin väännetään sinusta kädet irti, tikkuja lyödään kynsien alle, nahkasi korvennetaan tulitikuilla — kunnes kerrot mitä haluan tietää. Kukaan ei sinua auta, ei kukaan sinusta edes tiedä. Tulet pysymään täällä, kunnes tunnustat."

Petteri ei voinut muuta kuin ulista ja nyyhkyttää.

"Katso nyt." jatkoi Guffey. "Olen ottanut selvää sinusta, tunnen koko elämäsi siitä saakka kun olet syntynyt, eikä sinun auta koettaa salata mitään. Tunnen sinun osasi tähän pommijuttuun eikä ole vaikeakaan saada sinut hirteen. Mutta on joitakin seikkoja, joita en voi todistaa niistä toisista. Ne ovat tärkeämpiä kuin sinä, ne ovat oikeita perkeleitä, ja ne minä haluan saada käsiini, joten annan sinulle tilaisuuden pelastaa nahkasi, ja sinun tulisi olla siitä kiitollinen."

Petteri yhä nyyhki ja ulisi.

"Pidä kitasi!" karjasi mies. Ja sitten, pakottaen Petterin tuijottamaan häntä silmiin, hän jatkoi: "Käsitätkö? Voit pelastua. Eikä tarvitse tehdä muuta kuin kertoa mitä tiedät. Sitten pääset pois eikä sinua enää häiritä. Pidämme sinusta hyvän huolen; teemme sinulle elämän helpoksi."

Petteri tuijotti kuin hypnotisoitu lintu. Suuri ikävä täytti hänen sielunsa — ikävä vapauteen, huolettomuuteen, hyville päiville! Jos vain tietäisi mitään, niin kertoisi; jos vain keksisi jotakin, jonka kertoisi!