Читать книгу Sadan prosentin patriootti - Upton Sinclair - Страница 19

XVI.

Оглавление

Sisällysluettelo

Petterin rakkausseikkailut olivat tähän saakka olleet samaa maata kuin hänen muutkin elämän kokemuksensa; oli ollut toivoa ja ihmeellisiä haaveita, jotka hyvin harvoin toteutuivat. Petteri tiesi koko joukon tällaisista asioista; orpokodissa ei ollut montakaan pahetta, joita hän ei olisi nähnyt, hyvin harvoja riettaita mielikuvia, joita hän ei tuntenut. Pericles Priam oli elänyt kuin merimies — morsian joka satamassa; ja näissä pikkukaupungeissa ja maakylissä ei Petterillä yleensä ollut muuta paikkaa mihin mennä kuin mihin Pericles meni, joten Petteri oli ollut todistajana monelle herransa seikkailulle ja vieläpä tämän uskottukin. Mutta näistä tytöistä ja naisista ei yksikään ollut tietävinäänkään Petteristä. Petteri oli vain "kakara"; ja kun hän vanheni eikä ollut enää kakara, vaan alhaisten viettien raatelema nuorukainen, niin eivät he sittekään edes ottaneet häntä huomioonsa — se ei kannattanut! Petteri ei ollut mitään; hänellä ei ollut yhteiskunnallista asemaa, ei rahaa, eikä minkäänlaista "vientiä"; pienikasvuinen kierohampainen ja toinen olkapää korkeammalla kuin toinen. Mitä hän voi odottaa naisilta muuta kuin ivanaurua ja tylyyttä?

Sitten Petteri tuli Jimjambon temppeliin, ja siellä tapahtui hänelle kerrassaan ruhjovaa — hän rakastui tuskaisesti silmiään ja korviaan myöten. Tässä laitoksessa oli kamarineitsyt, hurmaava irlannitar, jolla oli tukka kuin päivänpaiste, posket kuin omenat ja nauru, joka sai astiat hyllyllä tanssimaan. Hän nauroi Petterille, hän nauroi jokaiselle miehelle, joka koetti ottaa häntä vyötäisiltä. Hän antoi tuon yrityksen onnistua kerran pari kuukaudessa, pitääkseen miehet innostuneina ja pysyäkseen vireessä.

Ainoa mies, jota hän todella suosi, oli pesulaitoksien ajuri, ja Petteri havaitsi pian syyn siihen. Tällä ajurilla oli käytettävinään auto sunnuntaisin ja Nell pukeutui paraisiinsa ja lähti hänen kanssaan huviajelulle. Ajuri tuhlasi viikkopalkkansa huvittaakseen Nelliä näillä ajeluilla — Petteri tiesi sen siitä, että Nell ei pitänyt sitä salassa maanantai-aamuna. "Jessus, kun oli hauskaa!" oli hänen tapansa sanoa, ja sitten hän luetteli jääkermat, karusellit, onnenpyörät ja muut hassutukset. Hän kertoi tatueeratusta miehestä, viisijalkaisesta vasikasta ja naisesta, joka oli puoliksi mies — ja kalisteli koko ajan astioitaan.

Niin, hän oli ihmeellinen olento, ja Petterille kävi selväksi että hänen elämänsä lopullinen päämäärä oli saavuttaa moinen "hieno naisystävä." Hän huomasi että oli vain yksi edellytys, jota kaivattiin, ja se oli raha. Ei kukaan huomannutkaan, jos ei ollut rahaa. Ainoastaan kerran oli Nell lähtenyt hänen mukaansa, ja sillä kertaa menivät Petteriltä kuuden kuukauden säästöt, ja koska Petteri ei ollut voinut salata katkeruuttaan, kun ne menivät kaikki, sanottiin häntä "kitupiikiksi"', ja koko seurustelu loppui siihen.

Nell katosi samalla kertaa kuin muutkin poliisien hävitettyä "temppelin." Petteri ei tiennyt miten hänen oli käynyt, mutta vanhat haaveet häntä vieläkin seurasivat ja hän kuvitteli usein näin — jos poliisit olisivat saaneet hänet kiinni ja hän oli vankilassa, nyt kun hänellä oli "vaikutusvaltaa", nyt voisi hän koettaa saada hänet ulos vankilasta, viedä pois ja pitää piilossa pesulaitoksen ajurilta!

Nämä olivat unia; ja Petteri eli todellisuudessa, aivan uudessa maailmassa. Hän oli asettautunut Todd sisarusten kotiin — ja mikähän mahtaa olla näiden sisarten mielipide näistä lemmen hirveistä salaisuuksista?

Sadan prosentin patriootti

Подняться наверх