Читать книгу Sadan prosentin patriootti - Upton Sinclair - Страница 12

Sisällysluettelo

Petteri havaitsi pian että hän on jotakuinkin tärkeä henkilö sairaalassa. Hän oli päätodistaja huomattavassa Goober-jutussa, josta koko kaupunki ja koko maakin puhui. Tiedettiin että hän tulisi todistamaan valtion puolesta, mutta mitä hän tiesi ja mitä hän tulee kertomaan, oli salaisuus, ja Petteri "piti suunsa" ja oli tärkeän näköinen ja nautti herättämästään huomiosta.

Mutta eihän ollut mitään syytä, miksi hän ei voisi kuunnella toisten puheita, ei mitään syytä, miksi hän ei ottaisi perinpohjin selvää tästä jutusta, jotta hän tulevaisuudessa tietäisi mitä tehdä. Hän kuunteli mitä "äijä" Doobman sanoi, mitä hänen ruotsalainen apurinsa, Jan Christian sanoi, mitä cocainin nauttija, Gerald Leslie sanoi. Kaikilla näillä, ja vielä muillakin, oli ystäviä "ulkopuolella", jotka "tiesivät." Yksi kertoi yhtä, toinen aivan päinvastaista; mutta Petteri punnitsi vehkeilyjen terottamalla älyllään kaiken, minkä kuuli, eikä aikaakaan, niin oli hän varma että hän tiesi jutun kokonaan.

Jim Goober oli huomattu työväen johtomies. Hän oli järjestänyt raitiotietrustin työläiset ja johtanut suurta lakkoa. Hän oli myöskin määrännyt rakennuslakkoja, ja jotkut sanoivat, että hän oli räjäytellyt puolivalmiita rakennuksia ja tehnyt siitä pilaa. Joka tapauksessa halusivat kaupungin liikemiehet laittaa hänet sellaiseen paikkaan, että hän ei enää voisi heitä häiritä; ja kun joku tuntematon mielipuoli oli heittänyt pommin valmistuneisuuskulkueen eteen, olivat kaupungin suurmiehet päättäneet, että nyt tuli tilaisuus jota he ovat etsineet. Guffey, joka oli "hoivannut" Petteriä, oli raitiotietrustin salapoliisikunnan pää, ja hänet oli asetettu tätä hommaa johtamaan. Pomot vaativat tuloksia eivätkä luottaneet lahjoja ottavaan ja kykenemättömään poliisilaitokseen. He olivat vanginneet Gooberin, hänen vaimonsa ja kolme hänen roikkansa jäsentä, ja kaupungin sanomalehtien kautta levittivät he propagandaa valmistaakseen yleisöä kaikkien näiden viiden henkilön hirttämiselle.

Ja tämä oli luonnollisestikin niin kuin sen pitikin olla; Jim Goober oli Petterin mielestä vain pelkkä nimi eikä edes sen arvoinen kuin yksi ainoa hänen aterioistaan. Petteri ymmärsi mitä Guffey oli tehnyt, ja hänen mielestään ainoa seikka, missä Guffey oli menetellyt epäviisaasti, oli se, ettei hän ollut heti alussa kertonut asiaansa Petterille, ettei olisi tarvinnut rusikoida hänen käsiään. Mutta, arveli Petteri, Guffey oli kai tarkottanut antaa hänelle läksytyksen, voidakseen olla hänestä varma. Ja Petteri oli oppinut läksynsä ja hänen tarkoituksensa oli nyt näyttää tämä selvästi Guffeylle ja Doobmanille.

"Pidä suusi kiinni!" oli Guffey sanonut, eikä Petteri koskaan sanonut sanaakaan Goober-jutusta. Mutta luonnollista oli, että hän puhui muista asioista. Ei kukaan voinut pysyä mykkänä aamusta iltaan, ja Petterin heikkoutena oli kertoa seikkailuistaan ja niistä viekkaista metkuista, joilla oli pettänyt edellisen "äijänsä." Ja niin kertoi Petteri cocainia nauttivalle Gerald Leslielle Pericles Priamista, ja kuinka monta tuhatta dollaria he olivat petkuttaneet yleisöltä ja kuinka he kaksi kertaa olivat joutuneet linnaan petoksesta. Myöskin kertoi hän Jimjambon temppelistä ja niistä oudoista ja uskomattomista seikoista, joita siellä tapahtui. Pashtian el Kalandra, päänoita, kertoi seuraajilleen olevansa yli kahdeksankymmentä vuotta vanha, mutta todellisuudessa oli alle neljänkymmenen. Hän sanoi olevansa persialainen prinssi, mutta oli syntynyt muutamassa Indianan pikkukaupungissa, alkaen uransa kauppiaan juoksupoikana. Hän oli syövinään vain kourallisen hedelmiä päivässä, mutta Petterin toimiin kuului muun muassa avustaa ison paistin tai paahdetun kanan valmisteluja. Nämä valmistettiin "pyhää sakramentillista toimitusta" varten, niin sanottiin rohveetan seuraajille; mutta Petterille annettiin aina näiden pyhien sakramenttien jäännökset ja hän ahmi ne nahkoihinsa sangen sakramentillisesti ruokahuoneen oven suojassa. Tämä oli yksi Petterin erikoisetuja, jonka hän ansaitsi pitämällä rohveetalta salassa Tushbar Akrobasin varkauksia.

Ihmeellinen paikka oli Jimjambon temppeli. Oli salaperäisiä alttareita seitsemän verhon takana, ja näiden takaa esiintyi päänoita puettuna pitkään kerman väriseen kullalla kirjailtuun vaippaan, vaaleanpunaisiin tohveleihin ja pyhyyttä kuvaavaan päähineeseen. Sadat kuuntelivat hänen saarnojaan ja seurasivat hänen pyhiä temppujaan — useat niistä rikkaita yhteiskunnan "kerman" naisia, jotka tulivat komeissa autoissaan. Myöskin oli koulu, jossa lapsille opetettiin lahkon salaperäisiä pomiloita. Rohveetalla oli tapana viedä näitä lapsia yksityishuoneisiinsa, ja liikkeellä oli kamalia huhuja — jotka loppuivat siihen, että poliisit tekivät tarkastuksen, rohveetta karkasi, samoin talonhaltija ja Petteri, talonhaltijan renki ja kaveri.

Myöskin piti Petteri mukavana kertoa Gerald Leslielle seikkailuistaan holirollareiden joukossa, jonne hän oli joutunut etsiessään tointa. Petteri oli liittynyt tähän lahkoon, oli oppinut "puhumaan kielillä" ja miten on meneteltävä, kun kaatuu selälleen tuolineen päivineen ja saa taivaallisen kunnian suonenvetokohtauksia. Petteri oli saavuttanut pastori Gamaliel Lunkin luottamuksen, ja pastori oli salaa palkannut hänet tekemään kirkon jäsenten keskuudessa kiillotustyötä, jotta nämä kohottaisivat palkkaa tuolle huonopalkkaiselle suonenvetotaiturille. Mutta vissit asianhaarat olivat saaneet Petterin menemään suutari Smithersin puolelle, joka suutari jo jonkun aikaa oli koettanut saada seurakunnan uskomaan, että hän pystyy kierimään lujemmin ja nopeammin kuin pastori Gamaliel. Mutta Petterillä oli tämä toimi ollut vain muutaman päivän ennen kuin hän sai potkun varastettuaan rasvarinkelin.