Читать книгу Sadan prosentin patriootti - Upton Sinclair - Страница 25

Sisällysluettelo

Rotannaamainen mies varotti Petteriä että hänen tulee olla varovainen siitä, miten kuluttaa tuota rahaa. Ei mikään olisi niin omiaan herättämään hänestä epäluuloja kuin se, että kuiskittaisiin että hän on "rahoissa." Hänen tulee osata todistaa saaneensa rehellisillä keinoilla joka sentin, mikä hänellä oli. Ja Petteri myöntyi kätkemään nämä rahat visusti siihen saakka, että oli päässyt eroon koko jutusta.

Sitten hän vuorostaan varotti McGivneytä. Jos Ibbetts ilman muuta menettäisi paikkansa, herättäisi se huomiota ja ehkä kääntäisi epäluuloja Petteriin. McGivney vastasi hymyillen ettei hän ollut syntynyt eilen. Jack Ibbetts tullaan ylentämään virassa ja hänet asetetaan johonkin sellaiseen toimeen, ettei hän kykene antamaan minkäänlaisia tietoja Goober-jutusta; sitten, jonkun ajan kuluttua, hänet saataisiin kiinni jostakin erehdyksestä tai saatettaisiin muuten pulaan, ja silloin hänelle annetaan potkut.

Näissä neuvotteluissaan Petteri ja tuo rotannaamainen mies juttelivat kaikista seikoista, jotka koskivat Goober-juttua, mikä tuli yhä monimutkaisemmaksi muuttuessaan yleiseksi, laajamerkitykselliseksi kysymykseksi. Uusia henkilöitä sekaantui yhtämittaa juttuun, ja yhä uusia ongelmoita sukeutui esille toinen toisensa perään; se oli mieltäkiinnittävämpää kuin sakkipeli. McGivney puhui totta sanoessaan että American Cityn suurliikemiehet olivat koonneet miljonan dollaria saattaakseen Gooberin joukkoineen hirteen. Aivan alussa oli luvattu seitsemäntoista tuhatta dollaria palkkioksi ilmiannoista, ja palkkioiden vaatijoita oli paljon. Pahinta oli että henkilöt, jotka näitä palkkioita vaativat, olivat tavallisesti huonomaineisia, joiden puheet eivät paljoakaan olisi merkinneet valamiehistön edessä; naiset olivat melkein poikkeuksetta prostituerattuja ja miehet entisiä kuritushuonevankeja, väärentäjiä, pelureita j.n.e. Joskus nämä eivät kertoneet entisyydestään ennenkuin puolustajat toivat sen päivänvaloon, ja silloin tuli kiire "korjailemaan" oikeuslaitosten pöytäkirjoja ja käyttämään muitakin yhtä jaloja keinoja ympäri maata.

Tällaisia todistajia oli Goober-jutussa tusinan verran. Ne olivat kertoneet juttunsa suurvalamiehistölle, mutta näissä jutuissa oli havaittu olevan lukemattomia virheitä ja ristiriitaisuuksia, joka seikka teki paljon työtä ja vastuksia Guffeylle ja hänen apureilleen. Onnettoman tapauksen kautta oli sattunut että Jim Goober oli vaimoineen katsellut kulkuetta erään talon katolta parin mailin päässä räjähdyspaikalta juuri samalla kertaa kuin hänen syytettiin asettaneen matkalaukun pommineen kulkueen eteen. Joku oli ottanut valokuvan tältä samalta katolta, ja tässä valokuvassa näkyi Jim Goober ja hänen vaimonsa — ja myöskin muuan iso kello erään jalokivikaupan ulkopuolella. Ja tässä kellossa näkyi selvästi tunti ja minuutti. Onneksi syyttäjäpuoli sai käsiinsä tämän valokuvan ensiksi; mutta nyt oli puolustuspuoli saanut vihiä siitä ja koetti saada sitä käsiinsä. Syyttäjäpuoli ei uskaltanut hävittää sitä, sillä sen olemassaolo voitiin todistaa; mutta tämä valokuva jäljennettiin niin monta kertaa, että kellon taulu tuli niin epäselväksi, jotta aikaa ei voinut enää nähdä. Nyt koetti puolustuspuoli saada todistetuksi että näin oli tehty.

Sitten olivat vielä puolustuspuolen todistajat. Toinen onneton sattuma oli että noin puoli tusinaa eri ihmistä oli nähnyt pommin heitetyn Guggenheimin osastokaupan katolta, mikä seikka oli tykkänään ristiriitainen syyttäjäpuolen matkalaukku-teorian kanssa, jolle koko syytös nojautui. Ja niinpä tuli välttämättömäksi "ulottua" näihin todistajiin. Yhdellä oli ehkä kiinnityslaina kotiinsa, se ostettiin ja vaadittiin maksettavaksi; toisella oli ehkä vaimo, joka halusi ottaa miehestään avioeron ja muuten saattaa hänet pulaan. Tai ehkä jollakin oli lemmenseikkailu jonkun toisen miehen vaimon kanssa; tai ehkä voitiin lähettää varta vasten joku nainen houkuttelemaan joku todistajista päivänvaloa karttaviin hommiin.

Sitten tuli ilmi että hyvin pian räjähdyksen jälkeen jotkut Guffeyn miehistä olivat moukareilla särkeneet katukäytävää ja rakennusta räjähdyspaikan kohdalta. Tätä vaati matkalaukku-teoria, ja näistä säretyistä paikoista oli otettu useita valokuvia. Mutta tuli myöskin ilmi että joku oli ottanut valokuvan tästä samasta paikasta ennenkuin tuo ylimääräinen särkeminen oli toimitettu, ja puolustuspuolella oli hallussaan tämä valokuva. Kuka oli ottanut tämän valokuvan, ja miten voitaisiin hänet saada "oivaltamaan asian oikean laidan"? Jos Petteristä olisi apua tällaisissa, niin olisi hän jutun loppuessa rikas mies.

Niiden neuvottelujen perästä oli Petterin pää täynnä haaveita, ja hän koetti kaikkensa saadakseen tietoja. Hän ja Jenni ja Sadie keskustelivat jutusta yhtämittaa, ja tytöt kertoivat vapaasti kaiken mitä olivat kuulleet. Tuli muita — nuori McCormick, Miriam Yankovich, lakimies Andrewsin sihteeri Miss Nebbins — ja he kertoivat mitä olivat saaneet tietää tai mitä luulivat ja mitä puolustuspuoli oli saanut ilmi. He olivat saaneet käsiinsä sen miehen serkun, joka oli ottanut valokuvan katolta; ja he koettivat saada hänet taivuttamaan valokuvaajaa puhumaan totta. Seuraavana päivänä voi tapahtua että Donald Gordon tuli epätoivon valtaamana ja kertoi tulleen ilmi että muuan puolustuspuolen tärkeimmistä todistajista, sekatavarakauppias, oli kerran rangaistu pilaantuneen juuston myymisestä! Ja niinpä joka ilta ennen maatamenoa Petteri teki muistiinpanojaan ja neuloeli niitä takkinsa liepeisiin, ja kerran viikossa hän meni tapaamaan McGivneytä, ja heille tuli aina intosta ja riitaa noiden tietojen arvosta.