Читать книгу Sadan prosentin patriootti - Upton Sinclair - Страница 13

Sisällysluettelo

Näitä ja muita Petteri kertoi, ajatellen olevansa turvassa nyt, kun oli oikein valtamiesten hoivassa. Mutta kun hän oli ollut parisen kuukautta sairaalassa, käskettiin hänet eräänä päivänä konttoriin, ja siellä oli Guffey, joka katseli häntä raivosta mustana. "Saatanan hullu!" olivat hänen ensimäiset sanansa.

Petterin polvet tuntuivat heikoilta ja hampaat alkoivat lotista.

"Mi-mi-mitä?" huudahti hän.

"Enkö käskenyt sinun pitää suusi kiinni?" Ja Guffey oli sen näköinen, kun hän aikoisi taaskin väännellä Petterin kalvosta.

"Mr. Guffey, en ole sanonut kenellekään. En ole puhunut sanaakaan

Goober-jutusta yhdellekään sielulle."

Petteri jatkoi inttämistään, mutta Guffey lopetti sen lyhyeen. "Pidä suusi, pöhlö! Ehkä et ole puhunut Goober-jutusta, mutta olet puhunut itsestäsi. Etkö ole kertonut jollekin, että olet ollut työssä miehellä, jonka nimi on Kalandra?"

"O-o-len."

"Ja tiesit, että poliisit olivat hänen kintereillään, ja sinun myös?"

"Ky-yllä."

"Ja että sinut on vangittu patenttilääkkeillä huijaamisesta?"

"Kaikkivaltias Kristus!" kiljui Guffey. "Minkälaisen todistajan sinä luulet itsestäsi tulevan?"

"Mutta", kirkui Petteri epätoivoisesti, "en kertonut kenellekään, joka olisi vaarallinen. Kerroin vain — —"

"Mistäs sinä tiedät, kuka on vaarallinen?" karjui salapoliisi, lisäten sarjan raivoisia kirouksia. "Gooberin roikalla on vakoojia keskuudessamme, heillä on joku tässä vankilassakin. He ovat saaneet selvän sinusta ja sinun elämästäsi. Olet menettänyt meiltä pelin kielevyydelläsi!"

"Oi, luojani!" kuiskasi Petteri tukahtunein äänin.

"Ajatteleppa itseäsi todistajatuolilla! Ajatteleppa mihin valoon joudut valamiehistön silmissä! Matkustaa ympäri maata peijaten ihmisiä patenttilääkkeillä — ja linnaan vielä! Avustaa tuota helvetin leipomaa lurjusta, Kalandraa —" ja Guffey lisäsi hirveitä sanoja, jotka selostivat niitä pöyristyttäviä paheita, joista päänoitaa oli syytetty. "Ja sinä olet ollut avustamassa tuollaista!"

"En ole koskaan tehnyt sellaista!" volisi Petteri. "En edes tiennyt varmasti niistä."

"Kerro tuo valamiehistölle!" irvisteli Guffey. "Ne ovat käyneet puhuttelemassa suutari Smithersiäkin, ja tulevat asettamaan hänen vaimonsa todistamaan, että olet näpistelijä ja varas ja että hän potki sinut ulos holirollareiden joukosta. Ja vain siksi, ettet voinut pitää suutasi kiinni, niinkuin käskin."

Petteri itki ja ulisi. Hän laski polvilleen ja rukoili. Sanoi ettei hän ollut tarkottanut mitään pahaa; hän ei ollut tiennyt ettei saanut puhua entisyydestään; ei ollut tiennyt mikä on todistaja tai mitä häneltä vaadittiin. Häntä oli kielletty puhumasta Goober-jutusta, eikä hän ollut puhunut. Petteri itki ja nyyhki ja rukoili — mutta turhaan. Guffey määräsi hänet takasin rotkoon, selittäen tulevansa todistamaan ja todistuttamaan, että Petteri itse oli se mies, joka oli heittänyt pommin ja että Petteri, eikä Jim Goober, oli koko salaliiton pää. Olihan Petteri allekirjoittanut tunnustuksen, jossa sanottiin, että hän oli ottanut osaa pommin valmistukseen.